Syväniemen ja Aronpuron sukujen vaiheita

Suvun vaiheiden esittelyn on alunperin laatinut Keijo Syväniemi keväällä 1999.

Sahalahden Hampaalasta Längelmäen Tunkeloon

Suvun vanhin tunnettu esi-isä on Sydän-Hämeen rintamailla Sahalahden Pakkalassa asunut Lauri Hampainen. Hänet on mainittu Pälkäneen asiakirjoissa 1506 nimellä Lauris hampaynen (Sahalahti kuului tuolloin Pälkäneen hallintopitäjään). Hänen talonsa nimi oli Hampaala. Lauri Hampaisen sukua voidaan seurata isästä poikaan 1500-1600-luvuilla, jolloin talosta tuli ratsutila eli rustholli. Sukumme kannalta tärkeä esi-isämme Juho Yrjönpoika Hampainen (1655-1738) oli vihitty 1695 Sahalahden Rautialan kylän ratsutilallisen Yrjö Tuomaanpojan tyttären Margareetta Yrjöntyttären kanssa. Suomen historian ankarimpien kato- ja kuolonvuosien aikana 1696 ja 1697 Juho Yrjönpoika Hampainen lähti kotoaan Pakkalan Hampaalasta ja osti vuoden 1697 alussa Längelmäeltä Tunkelo-nimisen rusthollin.

Juho Yrjönpoika Hampaisesta tuli siis ratsutilallinen ja hänen ylläpitämänsä ratsumies palveli Pohjan sodassa Kaarle XII:n armeijassa. Asiakirjoissa hänen nimensä on Juho Tungeloinen. Hän oli myös kirkon isäntä isovihan aikana (1710-1721). Rauhan tultua hänestä tuli ”kyrk. sexman” eli kirkon kuudennusmies, kristillisten tapojen valvoja omalla alueellaan.

Längelmäen Tunkelon Mäkelän torpasta Kuhmoisten Tapialan Syväniemen torppaan

Tunkelon rusthollin toiseksi vanhin poika Juho Mikopoika (1738-1805) sai haltuunsa torpan, joka sijaitsi pienen kallioisen ja kivikkoisen mäen päällä Mikkolan talon läheisyydessä. Sijaintinsa perusteella torppa sai nimekseen Mäkelä. Juho Mikonpoika on esi-isiämme. Tähän päättyy Syväniemen ja Aronpuron sukuhaaran rusthollarivaihe ja alkaa torpparivaihe.

Juho Mikonpojan toiseksi vanhin poika Joonas Juhonpoika (1786-1865) ei perinyt Mäkelän torppaa, joka siirtyi vanhemmalle veljelle Matti Juhonpojalle. Joonas löysi Längelmäen ja Kuhmoisten rajamailta Kuhmoisten puolelta yksinäisen Syväniemen torpan, jossa elivät vanhukset Erkki Simonpoika (1762-1821) ja Valpuri Jaakontytär (1759-1821) ja heidän ainoa eloon jäänyt lapsensa Leena Erkintytär (1795-1854). Torppa kuului Päijänteen rannalla sijaitsevalle Myysälän talolle. Joonas Juhonpoika ja Leena Erkintytär vihittiin 1813. Tästä alkaa suvun Kuhmoisten vaihe. Kun tutkitaan Leena Erkintyttären sukua taaksepäin päästään Kuhmoisten Tapialan Myysälän talon isäntään Lasse Mysäiseen, joka mainitaan vuoden 1539 maakirjassa.

Joonas Juhonpojalla ei ollut sukunimeä. Hänelle on merkitty erääseen vuonna 1834 laadittuun asiakirjaan puumerkin yläpuolelle liikanimeksi torpan nimi Syväniemi. Torppa on perustettu syvälle Pitkävesi-nimiseen järveen työntyvälle niemelle. Perustamisvuosi lienee 1763.

Suku saa sukunimen Andrell

Joonaksen ja Leenan yhdeksästä lapsesta vanhin Emanuel (Manu) Joonaanpoika (1814-1894). peri Syväniemen torpan. Hänellä oli 7 lasta, joista neljä poikaa kasvoi aikuisiksi. Vanhin oli Kustaa Manunpoika (1847-1894), hieman erikoislaatuinen mies, josta ei ollut torppariksi. Hän muutti Hauholle 1869 ja otti itselleen sukunimen Andrell noin vuonna 1875. Perimätiedon mukaan hänen isänsä Emanuel Joonaanpoika oli saanut tuon nimen osallistuessaan Turkin sotaan. Tieto on virheellinen. Todennäköisesti Kustaa lainasi nimen eräältä renkiystävältään Längelmäellä. Kustaalla ei ole jälkeläisiä.

Syväniemen torpan toiseksi vanhin poika Mikko Manunpoika (1849-1936) oli Syväniemen torppari isänsä loppuelämän aikana ja sen jälkeen vuoteen 1897, jolloin torppa siirtyi toiselle suvulle. 9.7.1903 Kaarle Kustaa Helander niminen torppari osti Syväniemen torpan. Myöhemmin muodostettiin torpasta maatila, jonka jälkipolvilla Syväniemen tila on edelleenkin, isäntäväkenä tällä hetkellä Esa ja Elvi Hartikainen ja vanhanaemäntänä Laina Syväniemi.

Mikko Manunpojalla oli 14 lasta. Hän otti liikanimekseen vävynsä sukunimen Nieminen. Vaellettuaan perheineen sekä Kuhmoisten että Längelmäen kylissä parikymmentä vuotta asettui Mikko Nieminen asumaan Keuruulle Suolahden kylään N:o 17 Kalikkalaan. Uusien asutuslakien perusteella hän lunasti itselleen oman talon vuonna 1922. Tämän Niemisen suvun jäseniä on mukana Syväniemen ja Aronpuron sukuseurassa.

Syväniemen torpan kolmas poika, sukuyhteisömme kantaisä Juho Manunpoika (1854-1916) muutti Syväniemen torpasta 1874 rengiksi naapurikylään Längelmäen Löytäneen Mikkolaan ja sieltä hän lähti 1880 kohti Luopioista. Hän ilmoittautui Luopioisten papille Juho Emanuelinpoikana, joka käyttää liikanimeä Andrell. Eli matkan aikana hän oli päättänyt ottaa itselleen vanhemman veljensä liikanimen. Ehkä hän tässä vaiheessa suunnitteli itselleen puusepän ammattia ja käsityöläisillä tuli olla sukunimi.

Juho Andrell vihittiin 2.11.1884 Luopioisten Niemikunnan Aholan talon piian Maria Adolfintyttären (1864-1932) kanssa. Maria oli syntynyt Sahalahden Korpiniemen kylän Härkälän torpassa, mutta hänen sukunsa esi-isät ovat olleet Luopioisten Kantolan ja Rautajärven kartanoiden torppareita.

Syväniemen torpan nuorin poika Otto Manunpoika (1859-1939) lähti 1891 kotoaan veljiensä perään Luopioisiin ja sinne tultuaan hänellä oli lisä- eli liikanimi Vehkanen, joten veljeksillä oli nyt kolme erilaista lisänimeä: Nieminen, Andrell ja Vehkanen. Asuttuaan viitisen vuotta Luopioisten Kuohijoella veljensä Juho Andrellin Nikkarin torpassa Otto Vehkanen meni 1896 naimisiin Raution talon tyttären Maria Karoliina Heikintyttären kanssa ja seuraavana vuotena he muuttivat Hauhon puolelle Mustilan kylään Anttilan eli Uotilan tilalle ensin itsellisiksi ja sitten mäkitupalaisiksi. 1920-luvun alussa heidän vuokratilansa itsenäistettiin Vehkala-nimiseksi lohkotilaksi. Perheeseen syntyi kolme tytärtä: Lyydia, Katri ja Selma, jotka siis ovat Kuohijoen Juho ja Maria Syväniemen lasten serkkuja. Lyydia Vehkanen toimi Mustilan kansakoulussa alaluokkien opettajana ja sisar Katri Vehkanen oli hänen taloudenhoitajansa. Selma Vehkanen vihittiin 1921 avioliittoon lohkotilallisen Väinö Jalmari Suomelan kanssa ja heille syntyi neljä poikaa ja kaksi tytärtä. Myös tämän sukuhaaran jäseniä kuuluu Syväniemen ja Aronpuron sukuseuraan.

Kuohijoen Nikkarin torpan lapset ottavat itselleen sukunimet Syväniemi ja Aronpuro

Juho ja Maria Andrell asuivat Luopioisten Kuohijoen kylän Nikkarin torpassa, jossa perheeseen syntyi kaikkiaan 8 lasta: 1885 Otto, 1888 Fabian, 1890 Hilja, 1892 Väinö 1897 Aino, 1898 Niilo, 1902 Toivo ja 1905 Arvo. Hilja kuoli nuorena vuonna 1911, kaikki muut 7 lasta menivät naimisiin mutta vain Oton, Fabianin, Niilon ja Toivon perheisiin syntyi lapsia ja heidän jälkipolviaan kuuluu nykyisin Syväniemen ja Aronpuron sukuseuraan. Niilo Syväniemi muistelee sukunimen Andrell suomentamistapahtumaa seuraavasti: ”Suurlakon yhteydessä (1905), kun koko Suomi oli käymistilassa ja suomalaisuusaate kuumimmillaan, oli nimenmuuttokin kiihkeästi käynnissä. Niinpä Andrellin pirttiin putkahti Luopioisten kuuluisa kanttori Vilho Ahonen mahtavine viiksineen. Hän oli yksi monista suomalaisuusmiehistä, jotka kiersivät maakuntia. Andrellin Jannessa heräsi kotiseuturakkaus, ja lyhyen keskustelun tuloksena Andrellista tuli Syväniemi.” Nimenmuutos tapahtui vuonna 1906, jolloin Juho ja Maria sekä heidän vielä kotona olleet lapsensa muuttivat sukunimensä. Fabian Syväniemen toimesta Syväniemi-nimi rekisteröitiin Suomalaisuuden Liitossa 13.5.1937.

Vanhin lapsi Otto Andrell päätti tulla maanviljelijäksi ja oli lähtenyt jo 18-vuotiaana 1903 naapuripitäjään Padasjoelle Verhon maanviljelyskouluun. Otto oli kasvanut Luopioisten Kuohijoella, missä ihmisten äännevarastoon ei kuulunut lainkaan d-äännettä. ”Älä velä, ei se pilä, se on velessä mäläntyny” eli d korvattiin ällällä. Pahaksi onneksi Oton sukunimessä Andrell oli tuo d ja siksi Otolla oli vaikeuksia lausua vieraskielinen sukunimensä. Kun koulun johtaja oli ihmetellyt, miksi miehellä on sellainen liikanimi, jota tämä itse ei osaa sanoa, päätti Otto suomentaa sukunimensä ja ilmoitti johtajalle olevansa tästä lähtien nimeltään Otto Aronpuro. Sukunimi Aronpuro rekisteröitiin Suomalaisuuden Liitossa 16.2.1945.